Tuttu, joka on vaihtunut
Yleisin demoniuni ei näytä demonia vaan tutun ihmisen, joka ei ole oma itsensä: äiti väärillä silmillä, opettajat jotka ovat riivattuja, ystävä joka puhuu vieraalla äänellä. Freud kutsui tätä kokemusta kammottavaksi (Das Unheimliche, 1919): tuttu palaa vieraana. Uni voi kytkeytyä läheiseen, joka on muuttunut, sairastunut tai alkanut käyttäytyä toisin, tai omaan pelkoon siitä, ettei tunne enää jotakuta. Se, mistä unessa tunnisti vaihdoksen, on tärkein yksityiskohta: silmät, ääni, tapa katsoa. Se paljastaa.
Läsnäolo, jota ei näe
Toinen demoniuni on pelkkä tunne: huoneessa on jotain, eikä sitä näe. Nielsenin työryhmän kyselyssä (2003) lähes puolet oli kokenut unessa läsnäolon tuntua, ja Maggiolinin aineistossa (2020) se esiintyi noin yhdessä kirjoitetussa unessa sadasta. Kokemus on siis hyvin yleinen ja silti harvinainen, ja juuri siksi se jää mieleen. Kuva liittyy usein paineeseen, joka tuntuu tulevan ulkoa: odotus, valvonta, syyllisyys. Olento on silloin tunne, joka on saanut tilan, ei tilan asukas. Tila.
Jokin omassa mielessä, jolla on oma tahto
Jung kuvasi kompleksit mielen osina, jotka käyttäytyvät kuin itsenäiset olennot, ja huomautti että vanhat demonit ovat nykyihmiselle muuttuneet oireiksi. Demoniuni voi liittyä tähän: jokin itsessä toimii omalla tahdollaan, viha joka tulee ilman lupaa, pakonomainen ajatus, tapa jota ei saa lopetettua. Korpuksessa demonimaiset olennot pumppaavat ainetta unennäkijän suuhun, kun hän yrittää ulos isän autokorjaamosta. Se, mitä olento unessa teki, kertoo mikä itsessä tuntuu vieraalta. Nimetty osa on helpompi kohdata kuin nimetön.
Paha olento tutkimuksen valossa
Robertin ja Zadran painajaisaineistossa (2014) paha läsnäolo kuului painajaisiin, ei pelkästään epämiellyttäviin uniin, ja tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, kuinka yleinen se on, koska raja pahuuteen vedetään eri kohtiin. Jalalin työryhmä (2014) havaitsi, että egyptiläiset osallistujat selittivät unihalvauksen usein jinneillä, ja yliluonnollinen selitys lisäsi pelkoa ja pidensi halvausta. Sama pätee demoniuneen: selitys, jonka sille antaa, vaikuttaa siihen, kuinka paljon se pelottaa. Uni on uni, ja se riittää selitykseksi. Sen voi valita.
Jaa unesi
Kirjoita se muistiin ennen kuin se haalistuu, ja anna jonkun toisen tunnistaa siitä itsensä. Ihminen lukee jokaisen unen läpi, ja julkaistut tulevat tälle sivulle muiden joukkoon. Emme tallenna sinusta mitään.
Tarkemmat demoniunet
Mitä psykologia sanoo
Mitä psykologia sanoo
- Freud
- Freud ei kirjoittanut demoneista erikseen, mutta hänen esseensä Das Unheimliche (1919) kuvaa juuri sen kokemuksen, jonka demoniuni useimmiten antaa: tuttu palaa vieraana, ja kauhu syntyy läheisyydestä, ei etäisyydestä.
- Jung
- Jung kuvasi kompleksit itsenäisinä mielen osina, joilla on oma tahto, ja kirjoitti että vanhat demonit ovat nykyihmiselle muuttuneet oireiksi (Commentary on The Secret of the Golden Flower, 1929).
- Uudempi tutkimus
- Demonia ei ole laskettu unitutkimuksessa erikseen, mutta läsnäolon tuntu on: lähes puolet tunnisti sen Nielsenin ryhmän kyselyssä (2003), ja Maggiolinin aineistossa (2020) se esiintyi noin yhdessä kirjoitetussa unessa sadasta.
Usein kysyttyä
Ei. Demoni on painajaisten tavallinen hahmo, eikä uni kerro henkimaailmasta eikä mielenterveydestä. Jos pelottavat unet katkovat yöunta pitkään ja päivät kärsivät, asiasta voi puhua terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa.
Paholainen on kulttuurinen hahmo, jolla on nimi ja tarina, ja sillä on oma sivunsa. Demoni on nimetön: läsnäolo, vaihdos tai olento ilman kasvoja. Unessa demoni on useammin tunne kuin hahmo.
Useimmiten sitä, että tämä ihminen tuntuu muuttuneen tai että oma suhde häneen on muuttunut. Uni ei sano hänestä mitään varmaa, ja se kannattaa pitää tunteena, ei havaintona.
Luultavasti unihalvaus: keho on vielä unen lamassa, kun pää on jo hereillä. Olento huoneessa kuuluu siihen, ja sillä on oma sivunsa.
Nämä unet tulkitaan useimmin yhdessä tämän kanssa
Sama tunne, toinen kuva.
Muiden unia samasta aiheesta, tutkimustietokannasta
Unessa äitini ja isäni lähtivät ulos, ja meillä oli lapsenvahti. Sitten äiti kävelikin ulos makuuhuoneestaan, ja tajusin pian, että se oli demoni tai äitini paha kaksoisolento, koska katsoin hänen silmiään ja ne olivat vihreät. Äitini oikea silmien väri on tummanruskea. En muista, mitä sitten tapahtui, heräsin kai, koska se oli painajainen.
Olin isäni autokorjaamossa ja yritin päästä ulos. Yhtä uloskäyntiä tukki valtava piikkisika, ja ympärillä oli demonimaisia olentoja, joilla oli vanhanaikaisia käsipumppuja. Ne pumppasivat taukoamatta valkoista ainetta. Kun yritin ohittaa ne, ne pumppasivat ainetta suuhuni. Koko ajan yritin vain paeta.
Muistan aina painajaisen kolmannelta luokalta. Olin katsonut piirrossarjan, joka kai innoitti sen. Olin pianotunnilla, kun opettajani muuttui käärmeeksi. Kun juoksin pakoon, olin koulun liikuntasalissa, ja kaikki opettajat ja henkilökunta olivat riivattuja demoneja. Se oli kauhistuttavaa, ja heräsin huutaen.
Lähde: Sleep and Dream Database (Zenodo 11662064), CC BY 4.0. Käännetty englannista, lyhennetty ja muokattu.
Lähteet
Robert, G. & Zadra, A. (2014). Thematic and content analysis of idiopathic nightmares and bad dreams. Sleep 37(2), 409.Jalal, B., Simons-Rudolph, J., Jalal, B. & Hinton, D. E. (2014). Explanations of sleep paralysis among Egyptian college students and the general population in Egypt and Denmark. Transcultural Psychiatry 51(2), 158.Nielsen, T. A., Zadra, A. L., Simard, V., Saucier, S., Stenstrom, P., Smith, C. & Kuiken, D. (2003). The typical dreams of Canadian university students. Dreaming 13(4), 211.Freud, S. (1919). Das Unheimliche. Imago 5, 297.
Tämä sivu on tietoa unista, ei hoito-ohje.