Mitä unihalvauksessa tapahtuu
Vilkeunen aikana aivot ovat lähes yhtä aktiiviset kuin valveessa, mutta lihaksisto on kytketty irti. Viesti aivoista suuriin lihaksiin estetään, ja se on tarkoituksellista: ilman tätä lamaa tekisimme unessa näkemämme liikkeet myös sängyssä. Lama kuuluu siis jokaiseen yöhön, eikä unihalvauksen kokenut ole saanut mitään ylimääräistä vaan vain huomannut sen, mikä on aina ollut olemassa.
Tavallisesta yöstä kohtauksen erottaa ajoitus. Normaalisti lama purkautuu ja tajunta palaa suunnilleen samalla hetkellä. Unihalvauksessa mieli herää ensin. Näet huoneen, tiedät missä olet ja ymmärrät olevasi hereillä, mutta keho on edelleen vilkeunen asetuksissa. Unen vaiheista ja siitä, missä vaiheessa unta nähdään, kerrotaan sivulla REM-uni ja unen vaiheet.
Koska kyse on siirtymästä, kohtaukset osuvat tavallisimmin aamuyöhön tai juuri heräämisen hetkeen. Vilkeuni vie nimittäin yhä suuremman osan tilasta aamua kohti.
Miltä unihalvaus tuntuu
Kokemukset toistuvat ihmisestä toiseen sen verran samanlaisina, että ne voi luetella. Useimmat kohtauksen läpi käyneet tunnistavat niistä monta.
- Liikkumattomuus. Kädet, jalat, niska ja ääni eivät vastaa. Moni yrittää huutaa saamatta ääntä ulos. Silmänliikkeet ja hengitys toimivat yleensä, vaikka hengitys voi tuntua työläältä.
- Paine rinnan päällä. Paino, käsi tai jokin joka painaa alaspäin. Tämä tunne on antanut ilmiölle monta vanhaa nimeä eri kielissä.
- Tunne jostakusta huoneessa. Läsnäolo sängyn vieressä tai ovella, usein ilman selvää muotoa. Se koetaan todelliseksi ja itseen kohdistuvaksi.
- Näkö- ja kuulohavainnot. Varjoja, askelia, kuiskausta, avautuva ovi, surinaa tai kolahdus. Havainnot asettuvat sen huoneen päälle, jonka todella näet.
- Kehon aistimukset. Leijumista, putoamista, kiertämistä tai liukumista sängystä. Tieto kehon asennosta on epäluotettavaa, kun tasapainoaisti on vielä univaiheen asetuksissa.
- Pelko. Usein kaikkein voimakkain osa ja syy siihen, että kohtaus muistetaan vuosia. Pelko seuraa siitä, että on hereillä ja silti kykenemätön tekemään mitään.
Jälkeenpäin kaikki hellittää kerralla. Moni nousee istumaan, sytyttää valon ja makaa hetken hereillä. Loppuyön säikähtäneisyys on tavallista, samoin haluttomuus nukahtaa heti uudelleen.
Kuinka kauan kohtaus kestää
Kesto lasketaan sekunneissa ja enintään parissa minuutissa. Kokemus venyy silti mielessä pidemmäksi, koska ajantaju on unen ja valveen rajalla epätarkka. Kohtaus päättyy itsestään, eikä sen loppumista tarvitse järjestää.
Osa herää saman yön aikana toiseen kohtaukseen heti nukahdettuaan uudelleen. Tällainen sarja kuuluu ilmiön tavalliseen kuvaan. Jos se tapahtuu, kannattaa nousta hetkeksi ylös, sytyttää valo ja antaa valveen vakiintua ennen uutta nukahtamista.
Milloin unihalvaus toistuu
Monelle tämä on kertaluonteinen tapahtuma tai jotain, mikä palaa vuosien välein. Toisilla kohtauksia tulee jaksoissa, jopa useita samassa kuussa. Kuvio seuraa yleensä unta eikä mitään muuta: lyhyitä öitä, vaihtelevia aikoja, herätyskelloa joka katkaisee unen keskeltä vilkeunijaksoa, aikavyöhykkeiden vaihtoa ja raskaasti kuormitettuja viikkoja.
Toistuvalle muodolle, johon ei liity muuta unisairautta, on luokituksessa oma nimi. Nimen olemassaolo ei tarkoita, että kyse olisi vakavasta taudista, vaan sitä että kuvio on riittävän yleinen kuvattavaksi. Pelko ylläpitää kuviota omalla voimallaan: kohtausta odottava nukkuu levottomammin, ja levoton uni tekee uudet kohtaukset todennäköisemmiksi.
Mitä kohtauksen aikana voi tehdä
Mitään ei ole pakko tehdä, koska kohtaus loppuu muutenkin. Hyödylliseksi koetut asiat liittyvät siihen, että lakkaa kamppailemasta laman kanssa.
- Muistuta itseäsi siitä mikä tämä on. Valveilla oleva mieli, nukkuva keho, ohi hetken päästä. Tämä ajatus auttaa enemmän kuin mikään liike.
- Hengitä sen sijaan että taistelet. Hengitys tottelee. Hieman syvempi hengitys antaa tekemistä, joka onnistuu.
- Aloita pienestä. Sormi, varvas, katse. Pienet liikkeet palaavat ensin ja vetävät loput mukanaan.
- Anna hahmon olla. Läsnäolon tarkempi katsominen vahvistaa sitä. Huomion siirtäminen kehoon tai huoneeseen heikentää sitä.
Unihalvaus ei ole painajainen eikä kauhukohtaus
Kolme yöllistä ilmiötä sekoitetaan toisiinsa usein, vaikka ne syntyvät eri vaiheissa. Unihalvaus on vilkeunen ilmiö ja se koetaan hereillä, joten siitä jää tarkka muistikuva.
- Painajainen on pelottava uni, joka nähdään nukkuessa ja muistetaan unena. Painajaiset nousevat samasta vaiheesta kuin unihalvaus, mutta niissä nukkuja ei ole hereillä.
- Yöllinen kauhukohtaus on jotain muuta kuin uni. Se on epätäydellinen herääminen syvästä unesta, vilkeunen ulkopuolelta, eikä siitä jää muistikuvaa. Yöllinen kauhukohtaus osuu tavallisesti alkuyöhön ja näyttää vierestä rajummalta kuin unihalvaus.
- Unissakävely kuuluu samaan syvän unen ryhmään kuin kauhukohtaus. Myös unissakävely tapahtuu ilman muistikuvaa, eikä se ole unen näyttelemistä.
Vanhat nimet ja hahmo sängyn vierellä
Unihalvaus on kuvattu kaikkialla ja kauan ennen kuin unta mitattiin. Kielissä toistuu sama kuva: jokin istuu rinnan päällä ja painaa. Suomen kielen sana painajainen kertoo saman asian kuin monet muut eurooppalaiset nimitykset, eli kokemus on nimetty sen mukaan miltä se tuntuu kehossa. Kokemuksen samankaltaisuus eri aikoina ja eri paikoissa kertoo siitä, että taustalla on sama kehon tapahtuma eikä kulttuurinen tarina.
Hahmon muoto sen sijaan tulee ajastaan. Siinä missä aiemmin nähtiin henkiolentoja tai noitia, nykyään kuvataan tunkeilijoita, varjohahmoja ja toisinaan avaruusolentoja. Selitys on sama: valveilla oleva mieli yrittää tunnistaa läsnäolon tunteen, ja se lainaa materiaalin siitä mitä se tietää. Tieto tästä ei tee kokemuksesta vähemmän epämiellyttävää, mutta se tekee siitä selitettävän.
Milloin asia kannattaa ottaa puheeksi
Useimmat kohtaukset eivät vaadi mitään hoitoa. Ota asia silti puheeksi terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa, jos kohtauksia tulee usein pitkän aikaa, jos alat pelätä nukahtamista tai siirtää nukkumaanmenoa sen takia, tai jos yöt jäävät niin katkonaisiksi että päivät kärsivät.
Hakeudu arvioon myös, jos nukahtelet päivällä tahtomattasi, jos tunnekuohu vie yhtäkkiä lihasvoimat, jos joku on havainnut hengityskatkoja unesi aikana tai jos oireet alkoivat samaan aikaan uuden lääkkeen kanssa. Nämä ovat kysymyksiä, jotka joku osaa asettaa oikeaan yhteyteen vasta tutkittuaan ne.
Tämä sivu kuvaa ilmiötä yleisesti eikä korvaa terveydenhuollon arviota. Jos kohtaukset toistuvat, jos alat pelätä nukahtamista tai jos väsymys haittaa päiviä, ota asia puheeksi omassa terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Hätätilanteessa soita 112.
Usein kysytyt kysymykset
Ilmiö itsessään ei vahingoita kehoa. Hengitys jatkuu, sydän lyö ja lama purkautuu itsestään. Kokemuksen tekee raskaaksi pelko niiden sekuntien tai minuuttien aikana, ei mikään fyysinen vaara. Usein toistuvat kohtaukset ovat silti syy ottaa asia puheeksi terveydenhuollossa.
Tavallisesti muutamasta sekunnista pariin minuuttiin. Kokija arvioi lähes aina ajan pidemmäksi kuin se oli, koska ajantaju on heikko unen ja valveen rajalla. Kohtaus päättyy käytännössä aina itsestään ilman mitään toimenpidettä.
Suuret liikkeet ovat lukossa, mutta silmät ja hengitys tottelevat yleensä. Moni huomaa, että kohtaus hellittää nopeammin, kun lakkaa taistelemasta lamaa vastaan, hengittää hieman syvempään ja koettaa liikuttaa sormea, varvasta tai katsetta. Täysillä vastaan ponnistelu lisää useimmiten vain pelkoa.
Ei ole. Painajainen tapahtuu nukkuessa ja se muistetaan unena. Unihalvauksessa olet sen verran hereillä, että näet huoneen jossa makaat, samalla kun vilkeunen lama ja toisinaan sen kuvat jatkuvat. Juuri valveen huoneen ja unen sisällön sekoittuminen tekee kokemuksesta niin erikoisen.
Osa kokee sen kerran elämässään, osa jaksoittain. Toistuvat kohtaukset liittyvät yleensä katkonaiseen tai epäsäännölliseen uneen, lyhyisiin öihin ja aikaisiin herätyksiin sekä kuormittaviin elämänvaiheisiin. Pelko itse pahentaa kuviota, koska kohtausta odottava nukkuu huonommin.
Lähteet
American Academy of Sleep Medicine (2014). International Classification of Sleep Disorders, kolmas painos (ICSD-3).Sharpless, B. A. & Doghramji, K. (2015). Sleep Paralysis: Historical, Psychological, and Medical Perspectives. Oxford University Press.Cheyne, J. A., Rueffer, S. D. & Newby-Clark, I. R. (1999). Hypnagogic and hypnopompic hallucinations during sleep paralysis. Consciousness and Cognition, 8(3), 319-337.Brooks, P. L. & Peever, J. H. (2012). Identification of the transmitter and receptor mechanisms responsible for REM sleep paralysis. Journal of Neuroscience, 32(29), 9785-9795.
Tämä sivu on tietoa unista, ei hoito-ohje.